Säätiön historiaa
Perustaminen
Ida Aalberg -säätiön perustivat 11.11.1957 teatterineuvos Mia Backman, fil.tohtori Veikko Kerkkonen, hallitusneuvos Urho Miettinen, näyttelijä Jalmari Rinne ja professori T. I. Wuorenrinne. Säätiön ensimmäinen suuri työ oli pystyttää muistopatsas näyttelijä Ida Aalbergille. Toiminta sai yhteiskunnallisesti merkittävää jäsenistöä, arvovaltaista tukea ja patsashankkeen suojelijana toimi tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Samanaikaisesti patsasrahaston kanssa säätiö perusti myös toisen rahaston näyttämötaiteen edistämistä varten.
Naistoimikunta syntyi seuraavina vuosina hoitamaan käytännön varainhankintaa ja sen jäsenistö koostui aluksi pitkälti aikaisemmasta Kansallisteatterin Pienen näyttämön hyväksi toimineesta naistoimikunnasta. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi näyttelijä Ansa Ikonen ja häntä seurasi arkkitehti Eva Noro. He molemmat johtivat monipuolisesti ahkeroivaa naisjoukkoa pitkäaaikaisesti ja sitoutuneesti. Rahaa kerättiin järjestämällä myyjäisiä, arpajaisia, tanssiaisia, kotikonsertteja, ohjelmallisia kahvikutsuja ja illanviettoja yms. Kansallisteatterin näyttelijät esittivät niissä usein ohjelmaa. Myyjäiset olivat iso, toistuva projekti ja mukana oli myös Aalbergin syntymäpitäjän Janakkalan emäntiä mm. lahjoittamalla ruoka-aineita. Lehdistössä saatiin paljon julkisuutta.
Ida Aalbergin patsas
Säätiö julisti avoimen kilpailun kuvanveistäjille joulukuussa 1959 ja kilpailun voitti Raimo Utriaisen teos Esirippu. Suuren näyttelijättären patsasluonnoksen abstraktius herätti kiivaan julkisen keskustelun ja niinpä ensimmäiseksi ja toiseksi tulleen välillä järjestettiin jatkona kutsukilpailu, jonka samoin voitti Utriainen. Patsaan graniittisessa jalustassa näkyy Ida Aalbergin tyylitelty reliefi.
Muistopatsas paljastettiin monien, välillä vaikeidenkin vaiheiden jälkeen vuonna 1972 Kansallisteatterin Pienen näyttämön eteen. Lähes seitsemään metriin kohoavaan patsaaseen liittyy monia uraauurtavia piirteitä: se on ensimmäinen ei-esittävä monumentti, joka voitti julkisen veistoskilpailun Suomessa, ensimmäinen teatterin näyttelijälle pystytetty julkinen muistomerkki ja myös ensimmäinen merkittävä naiselle pystytetty henkilömonumentti.
Idat
Kun paljon työtä vaatinut patsasprojekti oli ohi, keskitettiin voimat Näyttämötaiteen edistämisrahaston kartuttamiseen. Välillä ainoastaan myyjäisiin keskittynyt naistoimikunta järjestäytyi uudelleen vuonna 1977 ja samalla jäseniä alettiin kutsua Idoiksi. Puheenjohtajana 17 vuotta toimineen Kati Oksasen johdolla järjestettiin nyt Idojen iloisia iltamia monien eri firmojen tiloissa. Yrityksiltä saatiin myös lahjoituksia.
Vuonna 1977 jaettiin ensimmäinen näyttelijäpalkinto Ida Aalbergin syntymän 120-vuotispäivänä. Vähitellen aloitettiin myös teatterilippujen myynti, josta seuraavat puheenjohtajat Riitta Valtonen (1995–2003), Kaija Massingberd (2003–2006) ja Pirkko-Liisa Enäjärvi-Jantunen (2006–) ovat muodostaneet pääasiallisen toimintamuodon varojen hankkimiseksi.
Idojen omat kuukausikokoukset Kansallisteatterissa ovat nykyisin ohjelmallisia, ja näin tutustutaan monipuolisesti teatterin maailmaan.
Yhteyksiä on myös ylläpidetty Janakkalassa toimivaan Ida Aalberg -seuraan.
Hallintoelimet
Sekä hallintoneuvostossa että hallituksessa on toiminut merkittävä joukko vaikutusvaltaisia henkilöitä yhdessä teatterin ammattilaisten kanssa. Kevääseen 2007 asti hallituksen puheenjohtajana toimi näyttelijä Ismo Kallio ja hallintoneuvoston puheenjohtajana hallitusneuvos Liisa Hyvärinen.
Hallintoelinten samoin kuin Idojen työ on ollut vuosikymmenten ajan vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä teatteritaiteen hyväksi ja sen edistämiseksi.
Tiedonlähteitä
- Teatterin lumoissa, Ida Aalberg -säätiön
viisi vuosikymmentä
toimittanut Hanna Korsberg, kirjoittajina Pirkko Koski, Hanna Korsberg, Tuula Karjalainen ja Teija Hakamäki, SKS:n julkaisusarja, marraskuu 2007 - Ida Aalberg -säätiö ja sen naistoimikunta
teatterin tukijana
Teatteritieteen pro gradu-tutkielma, Teija Hakamäki, toukokuu 2007, Taiteiden tutkimuksen laitos, Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
